Suomalainen poliittisen keskustelun kulttuuri on läpimätä
Suomalaisen poliittisen keskustelun kulttuuri on sairas. Sen sijaan, että meillä keskusteltaisiin asioista asioina, meillä pyritään vaientamaan keskustelu leimaamalla eri mieltä olevat sopivalla yleisesti pahaksi tunnetulla leimalla; näin omia argumentteja ei tarvitse altistaa rationaaliselle tarkastelulle tai kyetä puolustamaan niitä väittelyssä. Angloamerikkalainen keskustelukulttuuri nimittää tätä luonnemurhaksi.[1] Vastajihad on uusi neuvostovastaisuus; termi jolla vaiennetaan väärät mielipiteet.
"Sananvapaus ei pelkästään kata sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa."
Näin toteaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Suomessa sananvapautta ei ole pidetty järin suuressa arvossa; vielä nykyäänkin yli kolmannes suomalaisista on valmis sulkemaan valvomattomat keskustelupalstat[2]. Uskon tämän vapaaehtoisen sensuurin alle alistumisen olevan peruja Suomen 1900-luvun historiasta. Siinä missä 30-luvulla oikeisto rajoitti vasemmiston paino-, yhdistymis- ja kokoontumisvapautta kommunistilaein[3], siirtyi painopiste sotien jälkeen tarkkailemaan neuvostovastaista puhetta[4].
Meillä on ollut läpi koko viime vuosisadan vaihtelevia poliittisia ajatuksia, joita ei ole saanut sanoa ääneen. Neljän vuosikymmenen ajan toimittajat, poliitikot ja jopa normaali kansa joutuivat tarkkailemaan omia puheitaan; kukaan ei halunnut olla kansanvihollinen. Neuvostoliiton kritisointi oli vaikeaa, ja neuvostovastaisuutta tai fasistin leimaa käytettiin poliittisena lyömäaseena siinä, missä kommunismia 30-luvulla.
Poliittinen keskustelu Norjan surmien ja laajemmin perussuomalaisen puolueen ympärillä osoittaa että mikään ei ole muuttunut. Tällä hetkellä poliittisena lyömäkirveenä toimii (oikeisto)populismi ja sen kytkeminen äärioikeistolaiseen toimintaan, (uus)rasismi sekä Norjan iskujen jälkeen erityisesti islam-vastaisuus.
Suomettuminen on iskostanut meihin ajattelumallin, jossa annamme vapaaehtoisesti pois sananvapautemme ja oikeutemme kyseenalaistaa meille kerrottuja asioita, jotta emme vaikuttaisi syyllisiltä itsekin.
Tätä alistamalla meihin upotettua ajattelumallia käytetään poliittisessa pelissä; jos kyseenalaistat, sinulla on jotain salattavaa. Kyllä valtiovalta tietää ja ja jos ei ajattele vääriä ajatuksia, niin ei ole mitään syytä nostaa meteliä.
Norjalaisen työväenpuolueen johtajan kannanotto demokratian ja sananvapauden puolesta oli kategorisen päinvastainen esimerkiksi Jugnerin ja Tuomiojan vastenmielisiin vaateisiin nähden; tämä vain osoittaa, että sananvapauden rajoittaminen erilaisten poliittisten uhkakuvien varjolla ei ole välttämättä koko vasemmiston ylikansallinen erityispiirre; suomettuminen on edelleen oma ongelmamme.
Tuomiojan anonyymin kirjoittamisen vastainen kannanotto tuli kuin vanhasta muistista, kun tilaisuus kontrolloida kansan puheita nousi esiin. Kokoomus, joka itse sai kärsiä 40 vuotta keskustelun vaientamisesta ja poliittisesta paitsioasemasta väärien ajatusten vuoksi, teki kuten koulukiusatut lapset usein tekevät: seisoi syrjässä, kun kiusaajat kävivät seuraavan uhrin kimppuun.
Tilanne on lähes, mutta ei täysin toivoton. Pitkän ja surullisen tanssin jälkeen jotkut poliitikot ja tiedotusvälineet heräsivät huomaamaan, että hetkinen; nykyään kun on se internet ja kaikki, niin kansahan voi viimeisen 20 vuoden aikana olla tajunnut jotakin suomettumisen, kommunistilakien ja neuvostovastaisten vainojen syvästä vastenmielisyydestä; pelkkä kiihkon vimmalla suoritettu hyökkäys ilman yhtään rationaalista argumenttia voi jopa näyttää hieman typerältä.
Niinpä saamme lukea ja kuulla kannanottoja, jossa ollaan kannattavinamme sananvapautta, mutta kuitenkin peräänkuulutetaan henkilöiden tai puolueiden vastuuta toisten ihmisten puheista tai teoista tai sanotaan, että näitä mielipiteitä ei saa jättää haastamatta, vaan ne on argumentoitava matalaksi.
Vielä ei vaan kukaan tunnu pääsevän sille tasolle, että näistä vihapuheeksi leimatuista asioista oikeasti keskusteltaisi asioina. Älymystölle tuntuu riittävän, kun on peräänkuulutettu väärien mielipiteiden ja puheiden murskaamista veitsenterävin argumentein; sitten voidaankin jo paistatella päivää muun älymystön ihailussa: taas pistettiin jauhot suuhun.
Kirjoitin kirjoituksen: Islamin kritiikkiä ei saa vaientaa. En sen vuoksi, että Islam olisi Suomessa päivänpolttava ongelma; en sen vuoksi että toimisin jossain vasemmiston märkien päiväunien vastajihad-verkostossa, vaan sen vuoksi, että on todellinen vaara, että annamme tiedotusvälineiden ja vasemmiston uskotella meille, että näistä asioista ei tarvitse keskustella, koska niistä haluavat puhua vain kansanviholliset, eikun tarkoitin tietysti vastajihadisteja.
Sananvapautta pyritään tällä hetkellä rajoittamaan lähes täysin Feinbergin loukkaavuuden periaatteen nojalla unohtaen John Stuart Millin vahingon periaate[5]. On selvää, että rajankäyntiä on tehtävä; toisen loukkaaminen sananvapauden nimissä halventaa sananvapautta.
Olemme kuitenkin ongelmissa, sillä media on hylännyt vallan vahtikoiran tehtävänsä ja ruvennut myötäilemään poliittista eliittiä. Lievimmillään se näkyy siinä, että perussuomalaiset voidaan ulkoministeriön ja tiedotusvälineiden yhteistyöllä leimata natseiksi, koska he haluavat tukea opiskelijaperheitä taloudellisesti[6]; pahimmillaan se näkyy räikeän vääristyneen tuomiovallan hyväksymisenä; poliittisia tuomioita on myös hyvä käyttää mediassa lyömäaseina.
Neuvostoliitto ei kaatunut, koska ajateltiin: kuinka voinkaan osoittaa tuon järjestelmän kritiikin vääräksi. Neuvostoliitto kaatui, koska ajateltiin: kuinka voinkaan vaientaa tuon sietämättömän järjestelmän kritiikin.
Lähteet:
[1] http://en.wikipedia.org/wiki/Character_assassination
[3] http://fi.wikipedia.org/wiki/Kommunistilait
[4] http://fi.wikipedia.org/wiki/Neuvostovastaisuus
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kirjoittaja voi rauhoitella itseään sillä, että ne muut ovat vain sitä mukasuvaitsevaistoa ja mukasivistyneistöä.
"Olemme kuitenkin ongelmissa, sillä media on hylännyt vallan vahtikoiran tehtävänsä ja ruvennut myötäilemään poliittista eliittiä."
Enpähän tiedä... Tulee mieleen Ilkka Kanervan julkinen säkinhivutus yhtenä esimerkkinä.
Mitä on nimi, sillä ruusu minkä nimisenä tahansa tuoksuisi yhtä suloiselta. Tai tässä tapauksessa läpimädältä.
Äärioikeisto (mukaan lukien silloinen Kokoomus) ei varmasti ollut 30-luvulla suvaitsevaisuuden asialla vaientaessaan vasemmistoa. Enemmän "mukasuvaitsevaiston" henkeä löytyy jo neuvostomielistelijöistä. En kuitenkaan halua hyökätä vihervasemmistoa, kulttuurimarxisteja, suvaitsevaistoa, mukasuvaitsevaistoa tahi älymystöä vastaan, vaan yhteiskunnallisen keskustelun sairaita piirteitä vastaan riippumatta, mikä ryhmä niitä viljelee.
Tajusin askettäin, tai ainakin kuvittelen tajunneeni, että suomen median linjassa ja asenteissa tapahtui muutos jonkin verran sen jälkeen kun kommunismi kaatui.
Osalta median ja poliittisen elämän edustajia romahti heidän ideologiaansa edustava järjestelmä julkisesti, mitähän ihmiselle tapahtuu sen jälkeen kun ideologinen järjestelmä johon on uskonut osoittautuu julkisesti toimimattomasti niin vahvasti että sen arvot eivät ole enää uskottavia.
Nykyistä tilannetta katsoen tulee mieleeni että usko ei ole kadonnut, se on vain muuttanut hieman muotoaan, aatteen perusideat ovat edelleen voimissaan, ehkä monikulttuuri on yksi tuon evoluution muotoja, siinä ainakin tuntuu osittain olevan samansuuntaisia piirteitä.
Oikein hyvä kirjoitus Kalle Pahajoelta. Tosin kirjoituksen viimeisen kappaleen ajatusta jouduin miettimään monta kertaa. Sen voi helposti käsittää myös lähes vastakkaisella tavalla, kuin kirjoittaja oletettavasti on tarkoittanut.
Hyvä pointti. Parempi sana olisi ehkä epäonnistunut. Joka tapauksessa kyseessä on tyylitelty loppulause; en yritä sanoa, että viilailemalla hieman neuvostojärejstelmää kritiikin pohjalta olisi saatu aikaan parempaa lopputulosta. Jos perusta on mätä, on sille hyvin vaikea rakentaa kestävää rakennusta.
Tämä nähdään myös EU:ssa, jossa talousliiton peruskiviä on heitetty romukoppaan sitä mukaa kun ne ovat ruvenneet heilumaan, ja nyt yritetään väittää, että koko rakennuksen romahtaessa voidaan seurausta kutsua liittovaltioksi ja jatkaa asumista kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Sinänsä mielenkiintoista pohdittavaa on siinä, että eliittiä pönkittäviä kirjoituksia ei nähdä tarpeen rajoittaa - joskin siinä kävisi niin - mutta vastaankirjoittavia kohtaan on rabiesraivo päällä. Toisaalta, pidetään "puolueeton valtamedia" ainoana tiedonvälityksen tasolla niin sitten kaikki on ok? Ilahduttavaa huomata, mistä lähtökohdista meistä ajatellaan tehdä planeetalle toista Pohjois-Koreaa. Vapaa tiedonvälitys pitää sulkea ensimmäisenä. Hyvä ensiaskel on lähteä hiljalleen rajoittamaan nimimerkkeilyä sun muuta.
Missään nimessä tässä ei ole kyse mistään trendistä. Me suomalaiset yhä muistamme, miten esim. "poikkeustilassa" parikymmentä vuotta sitten tuli käyttöön ajoneuvovero. Onneksi tuo nousukausi tuli ja pyyhki tällaisen hetkellisen ilmiön pois.
Minä en ota ääliömäisiä huutoja nimimerkkien takaa mitenkään vakavasti. Minä tiedän, mitä netti voi äärimillään olla. Minulla on aivot, jotka auttavat minua pohtimaan mikä on vakavasti otettavaa juttua ja mikä on panettelua. Esimerkiksi tapaus Niskasaaresta pystyin kyllä erottamaan asian "tunnekuohuista".
Eikä minun aivoni pitäisi olla mitenkään kymmenkertaiset kenenkään muiden aivoihin nähden, joten jokainen varmasti osaa tulkita tekstit "oikein". Jos taas yksilön vanhemmat tai muu fenomi ei ole opettanut tulkintaa ja pohdintaa niin aika tavalla syyttömiä me muut siihen olemme.
Syyttömiä tässä nimimerkkijutussa halutaan ruveta rankaisemaan ja rajoittamaan. Sinua ja minua.
"Tuomiojan anonyymin kirjoittamisen vastainen kannanotto tuli kuin vanhasta muistista, kun tilaisuus kontrolloida kansan puheita nousi esiin."
- Tuo ei pidä paikkaansa. Tuomioja ei ei vaatinut anonyymiteetin kieltämistä, vaan hän ehdotti, että julkaisijalla pitää olla mahdollisuus tietää kirjoittajan henkilöllisyys, vaikka kirjoittaja ei omalla nimellään kirjoittaisikaan. Siellä se on hänen omassa blogissaan mainittu.
"Sananvapautta pyritään tällä hetkellä rajoittamaan lähes täysin Feinbergin loukkaavuuden periaatteen nojalla unohtaen John Stuart Millin vahingon periaate[5]. On selvää, että rajankäyntiä on tehtävä; toisen loukkaaminen sananvapauden nimissä halventaa sananvapautta."
- Lainaan erään suomi24:n kirjoittajan kommenttia, jonka hän kirjoitti eräälle palstalle yli vuosi sitten: "kenelläkään ei ole oikeutta saada olla loukkaantumatta" Tai jotenkin näin se meni. Hän siis tarkoitti sitä, että emme voi lähteä siitä, että jos joku loukkaantuu jonkun sanomisista, niin siitä seuraisi sanojalle joku sanktio. Tähän suuntaan ollaan ikävä kyllä menossa.
Kuten useasti sanottu: aina joku loukkaantuu.
Kyllä solvailu tuntuu "onnistuvan" joiltain ihmisiltä ihan ulkoilmassa, keskellä toripäivää suullisena möläytyksenä. Pitäisikö sen vuoksi ihmisiä kieltää käyttämästä äänihuuliaan?
Meillä on kunnianloukkauslait sitä varten säädetty. Jos minä kuulen keskellä vilkasta markkinatoria jonkun solvaavan minua ihmismassan takaa enkä tiedä kuka on kyseessä niin mitä pitäisi tehdä?
Minä suhtaudun täysin välinpitämättömästi siihen. Ehkä minun pitäisi ennemmin vaatia, että poliisi kulkee jokaisen vierellä ja aina kun jollain on jotain asiaa niin poliisi kaivaa tämän huutelijan passin ja kertoo kenellä on sanottavaa. Silleenhän se anonyymiteetti poistuisi tosielämästäkin.
Täytyy ymmärtää ero netin ja tosimaailman välillä. Täytyy ymmärtää, että netissä on kaikenlaista mölisijää. Jos niistä loukkaantuu kovin herkästi niin media on väärä: pitää pysytellä poissa netistä.
"Täytyy ymmärtää ero netin ja tosimaailman välillä. Täytyy ymmärtää, että netissä on kaikenlaista mölisijää. Jos niistä loukkaantuu kovin herkästi niin media on väärä: pitää pysytellä poissa netistä."
- Enpä tiedä onko netin ja muun maailman välillä suurtakaan eroa. Ihmisillä on tarve sanoa ja usein myös loukata ja usein myös joku loukkaantuu. En minäkään siitä pidä jos joku räkänokka huutelee perääni että saatanan huora, mutta omapa on häpeänsä. Eri asia jos käsiksi käydään. Olen minä siitäkin saanut yhtä jos toista niskaani, kun olen sanonut olevani ateisti. Jotkut loukkaantuvat siitä ihan vallan mahdottomasti.
Philip Pullmanilta hyvä kommentti.
Muuten ihan kiva kaveri tämä Henri Myllyniemi ja kirjoittaa ihan kivoja, useimmiten tämän palstan tasoa nostavia blogeja, mutta nyt pääsi paha "mölinä".
Kun puolustetaan sananvapautta, niin eikö se tarkoita, että kaikilla on se sama sananvapaus, myös "mölisijöillä"?
Ja kuka määrittelee, kenen blogi tai kommentti on "mölinää"?
Leimakirveen käyttö on monille mieluista puuhaa, mutta leimakirveen käyttäjiä on jo niin paljon, että ennen pitkää tämäkin palsta kuihtuu pois.
Valtaeliittihän tekee kaikkensa, vaientaakseen nettikirjoittelun, käyttämällä leimakirvestä milloin mihinkin heidän kannaltaan epätoivottavaan kirjoitteluun.
Toivottavasti se ei ole Henrin tarkoitus.
E. Kulovaara: "Enpä tiedä onko netin ja muun maailman välillä suurtakaan eroa."
---
Sitten on varmaan parempi olla kommunikoimatta lainkaan keskenämme.
Tarkkaan ottaen Tuomioja pitää lähtökohtana omalla nimellä esiintymistä ja henkilöllisyyden pitäisi olla palstan pitäjän tiedossa siinäkin tapauksessa, että kirjoittajalla olisi "perusteltu ja hyväksyttävä syy" esiintyä nimimerkillä. Nimimerkin käyttämisestä ei siis voi päättää kirjoittaja, vaan palstan pitäjä. Näin se kai nyttemmin on Uudessa Suomessakin ?
En suuttunut, mutta eräänlaisella perustasolla se menee vain juupas-eipäs -kinasteluksi, jolla ei saada aikaan mitään hyvää. Siksi on parempi jättää asia siihen.
Loistava kirjoitus. Eivät ole pohjoismaat veljeksiä.
Mielestäni, ei saisi koskaan sanoa tai tehdä pahasti heikommalle.
Vahvemmalla on velvollisuus väistyä.
Yhdysvallat aseineen on väärä esimerkki, siitä ettei väisty.
Mielestäni myös Perussuomalaiset puolue on se heikompi osapuoli
vs.(hallitus) = muut puolueet.
Näyttäisi kuitenkin siltä, että perussuomalaisia pidetään vahvoina ja
kestävinä kantamaan natsi- ja rasistileiman.
Olen ymmärtänyt Perussuomalaiset puolueen olleen syntymisestään lähtien
kaikkein heikoimpien ja huonoimpien asiainajaja ja kaiketi myös ne
äänestäjät ovat niitä, kenties, "huonoimpia" mitä varallisuuteen tai
kykyyn selviytyä tulee.
Medianlukutaitoni antaa ymmärtää ettei tässä maassa, tässä ajassa saa
puolustaa heikoimpia, pitäisikö tyytyä muruihin "herrojen" pöytien
alta.
Olen kanssasi samaa mieltä, mutta vallanmenettämisen pelko yhdistää käyttämään kaikkia keinoja, he ovat "Ruhtinaansa lukeneet"
"....... ja kaiketi myös äänestäjät ovat niitä kenties "huonompia" mitä varallisuuteen tai kykyyn selviytyä tulee."
Ehkä sittenkin on niin, että suurin osa on täysin ymmärtämättömiä yhteiskunnan kokonaisvaltaisesta toiminnasta ja sen hoidosta. Heidän edustajaehdokkaistaan lienee osa niitä, jotka käyttävät hyödyksi puoluetta äänestäneitä "hyödyllisiä idiootteja" oman etunsa ja pyrkyryytensä edistämiseen. Ihan hienoa, että löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiit vähäosaisten puolustamiseen. Jotenkin vaan tuntuu, että etiikka ja humanismi on "päällystetty" setelipaperilla tai vastaavalla omaa henk kohtaista menestystä ja arvonantoa mittaavalla mittarilla.
Vähäosaisuutta ja syrjäytyneisyyttä vaaliteemana käyttäville ne ovat vain hyviä välineitä äänten kalastelulle. Luulisin.
Tai ehkä minä olen vanhetessani kyynistynyt?
Tämä kirjoitus on asiaa.
On hyvä nähdä tämän päivän poliittinen keskustelukulttuuri suomettumisen ja vielä vanhempien asioiden taustaa vasten. Kaikki poliittiset kulttuurit lienevät "mätiä" siinä mielessä, ettei kaikista asioista voi aina puhua, mutta suomettuminen muistuttaa meitä siitä, että olemme osa Neuvostoliiton ylivallan alta vapautunutta Itä-Eurooppaa.
Terveessä poliittisessa kulttuurissa - ja luultavasti muualla Itä-Euroopassa - Tarja Halosen, Paavo Lipposen, Erkki Tuomiojan ja monen muun poliittinen tähti olisi sammunut jo kauan sitten. Ei siksi, että he olisivat pahoja ihmisiä, vaan siksi, että heidän kannatuksensa olisi kadonnut Neuvostoliiton mukana.
Internet on vapauttanut keskustelua, mutta kaikki kulkee silti kummallista reittiä. Jos vanhalla poliittisella eliitillä olisi jotain uutta annettavaa keskusteluun, nämä koraaniin uppoutuneet varaimaamit eivät kiinnostaisi yhtään ketään. Tyhjiö täyttyy toivottavasti hiljalleen jollain, joka liippaa edes vähän ihmisten elämää.
On asioita jotka jotka pysyy ja ovat hyviä, kuten Kallen kirjoitukset.
"Sananvapaus ei pelkästään kata sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa."
Juuri näin. Mutta edelleen lisäisin asiaan sen faktan, että sananvapaus ei ole absoluuttinen vapaus. Joten et voi aivopieraista sananvapauden nimissä [jukisesti] ihan mitä tahansa. Et mitään mikä rikkoo muita lakeja, et yllyttää rikokseen, ei kiihotuspuheita kansanryhmiä vastaan, et herjata...
Sen sijaan voit käsitellä näitä asioita faktoihin tukeutuen kriittisesti.. Kysymys on siitä kuinka sanasi valitset.
Persuilla näyttää olevan nyt yleinen väärin ymmärrettyjen nerojen itkuvirsien esittämisen aika. Pienikin arvostelu aiheuttaa hermostumista persuissa. Nyt Pahajoki, Orimattilan ilo ja valo on pahoittanut mielensä ja sen vakuudeksi siteeraa Erkki Tuomiojaa, mutta siteeraa persujen tapaan vääristellen.
Pahajoki kirjoittaa näin ja vääristelee tarkoituksella.
"Tuomiojan anonyymin kirjoittamisen vastainen kannanotto tuli kuin vanhasta muistista, kun tilaisuus kontrolloida kansan puheita nousi esiin."
Alla on lainaus Tuomiojan kirjoituksesta ja linkki koko artikkeliin.
"Yksinkertaisin tapa vähentää törkyisää vihapuhetta olisi, että sivujen ylläpitäjät monitoroisivat sivujaan tarkemmin ja menettelisivät samoin, kuin yhä suurempi osa painetuista lehdistä jo nyt tekee. Lähtökohtana pitää olla, että mielipide esitetään avoimesti omalla nimellä ja että oikean nimen tulee olla julkaisijan tiedossa siinäkin tapauksessa, että kirjoittajalla on perusteltu ja hyväksyttävä syy esittää mielipiteensä anonyymiä nimimerkkiä käyttäen. Tämä mahdollisuus pitää tietenkin olla, jos kirjoittajalla on syytä pelätä työpaikalla tai muutoin itselleen kohdistuvia seurauksia tai oman intimiteettisuojansa puolesta. Hyväksyttävä syy ei ole se, että raukkamaisten on nimimerkin takaa helpompi ampua ja halventaa muita ihmisiä."
Lainaan tähän myös persujen varapuheenjohtajan kansanedustaja Juho Eerolan näkemyksiä.
"Itseäni viehättää fasismi ja erityisesti Benito Mussolinin harjoittama talouspolitiikka. Yrittäjyyteen kannustettiin, mutta se oli tiukasti valtion kontrollissa. Elintärkeitä suuryrityksiä ei päästetty ulkomaalaisten sijoittajien omistukseen, vaan ne pidettiin tiukasti omissa käsissä. Italia saavutti noihin aikoihin täystyöllisyyden ja vahvan talouskasvun. Siitä mallista olisi paljon opittavaa."
Onko sitten jotain outoa jos persujen puuhista kirjoitettaessa viitataan vihapuheisiin kun varapuheenjohtajakin tunnustaa olevansa fasisti!
Kirjoitin aiheesta blogissani
http://reijokallinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/80111-persuja-ei-saa-arvos...
Pakko myöntää, kärjistys oli Tuomiojan kohdalla liian terävä. En tykkää käydä sensuroimaan omia virheitäni, joten huomautan tässä että alkuperäisessä kirjoituksessa muistikuvien perusteella tehty arvio Tuomiojan kannanotosta on liian tiukka, jopa virheellinen. Tuomioja ei nyt varsinaisesti ole ajamassa mielipiteiden sensuuria; kannanotto on kuitenkin tietämätön ja typerä.
Tuomiojan kommentti on kuitenkin nähtävänä osana sitä kansalaisvapauksien rajoittamiseen pyrkivää keskustelua, jota Suomessa parhaillaan käydään. Huomautan, että itsekin kannatan nimellistä keskustelua. Esimerkiksi Päivi Lipposen blogiin Päivi Lipposen nimellä jätetyt kommentit kuitenkin korostavat sitä ongelmaa, joka nimellisyyden vaatimuksessa on. Minut on varmasti helppo todeta siksi, kuka olen, mutta entäs joku Ville Virtanen? Suomen yleisin nimi lienee vähemmän yksilöivä kun esimerkiksi Uuden Suomen J. Gagarin, Mika.H tai Taha Islam.
Joka tapauksessa Uudella Suomellakaan, joka on miljoonaluokan mediatalo, ei ole minulta mitään virallista asiakirjaa siitä, että olen Kalle Pahajoki. Mikäli halutaan oikeasti voida luottaa siihen, että jonkun netin pikkufoorumin Pekka Peitsi on oikeasti Pekka Peitsi, tarvitaan vähintään autentikaatio pankkitunnuksilla. Mikään siltä väliltä ei ole nimimerkkiä kummoisempaa luotettavuudeltaan.
Siinä mielessä katson, että mikään radikaalimpi, kuin nimellisen keskustelun puolestapuhuminen ja siihen kannustaminen on kyllä jo sananvapauden rajoittamista.
Huomaatko Reijo, että teet Eerolan kohdalla nimenomaan sen, mitä kirjoituksessa kritisoin. Sen sijaan että kommentoisit sanallakaan Eerolan ajatusten järkevyyttä, tyrmäät ne kutsumalla häntä fasistiksi. Jos ruvetaan huutoäänestykseen siitä, kuka on pahin, niin kyllä itänaapuri kilpailee aivan toisessa sarjassa kuin Mussolini. Mediahuomiota sillä tietysti saa, että liittää perussuomalaiset äärioikeistoon, kun taas Stalinin hirmutyöt unohdetaan, ja ainakaan ketään vanhaa stallaria ei saa Staliniin kytkeä. Edelleen palaan siihen samaan asiaan; sen sijaan että rinnastetaan ketään Hitleriin, Staliniin tai Mussoliniin, mitä jos argumentoisimme heidän mielipiteitään vastaan?
Itse olen sitä mieltä, että pienellä maalla, kuten Suomi ei ole varaa holtittomaan ideologispohjaiseen yksityistämiseen. En siis näe automaattisesti lisäarvoa valtion omistuksen vähentämisessä. Toisaalta uskon, että ainut järkevä pohja talousjärjestelmälle on (niin vähän kuin tarkoituksenmukaista) säädelty markkinatalous. Eerolan näkemykset kuulostavat mielestäni jo hieman liian rajoittavilta. Asioista kannattaisi kuitenkin keskustella asioina.
Yhtälailla kuin demarien, myös persujen lauma on hajallaan. Johto on kyvytöntä tai nukkuu. Itsenäisyys on kutistunut tyhjäksi fraasiksi - kun kolli nukkuu pankolla, hiiret hyppivät pöydälle. Sota olisi yksi tapa. Kun se nyt ei tule kysymykseen talous ratkaisee orja/isäntäsuhteen.
Talouden strategia koostuu hurskaista toiveista, hiiret kuvittelevat että laumaäly riittää ja toteutaa yksilön tarpeet. Kun juusto loppuu alkaa silmitön tappelu viimeisistä murusista.
http://joukoakoskinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/80645-onko-meilla-varaa-p...
"alkuperäisessä kirjoituksessa muistikuvien perusteella tehty arvio Tuomiojan kannanotosta on liian tiukka, jopa virheellinen. Tuomioja ei nyt varsinaisesti ole ajamassa mielipiteiden sensuuria; kannanotto on kuitenkin tietämätön ja typerä."
Jos kerran toteat, että kannanottosi oli jopa virheellinen, niin miksi väität, että Tuomiojan "kannanotto on kuitenkin tietämätön ja typerä".
Mikä Tuomiojan kannanotossa on tietämätöntä ja typerää?
"Tuomiojan kommentti on kuitenkin nähtävänä osana sitä kansalaisvapauksien rajoittamiseen pyrkivää keskustelua, jota Suomessa parhaillaan käydään." Menee jankuttamiseksi, mutta menköön. Mistä kohdasta Tuomiojan lausunnosta voit vetää tuollaisen johtopäätöksen?
Kuka ja mitkä tahot vaativat sananvapauden rajoittamista? Ovatko persut asialla? Kerro ihmeessä.
"Huomaatko Reijo, että teet Eerolan kohdalla nimenomaan sen, mitä kirjoituksessa kritisoin. Sen sijaan että kommentoisit sanallakaan Eerolan ajatusten järkevyyttä, tyrmäät ne kutsumalla häntä fasistiksi."
Kalle hei, sinä saat vaikka ryhmätyönä Eerolan kanssa etsiä niitä fasismin ja Eerolan ajatusten järkevyyttä. Jos Eerola kysymättä ja pyytämättä ilmoittaa olevansa viehättänyt fasismista, niin miksi minun pitäisi aloittaa Eerolan myötäjuoksu? Fasisti on fasisti vaikka voissa paistaisi.
Tietysti Eerolan ajankäyttöä rajoittaa se, että hän on ilmoittanut harrastuksekseen strippauksen. Mikäs siinä, joku kerää postimerkkejä ja Eerola strippaa nahkahousuissa ja koppalakissa. Sopii oikein hyvin Suomen Sisun jäsenelle.
Nyt en minäkään ymmärrä Pahajoen hiuksenhalkomista. Jos R. Kallinen kutsuu jotain Eerolaa fasistiksi, missä on ongelma?
Asiasta toiseen: J. Halla-aho on typerä natsi. Tämä ei ole telkkari, taustalla ei vilise kaasukammioita ja ruumiskasoja.
Kommunisteille minun ei tarvitse mitään perustella.
Eikun siis, teillä on toki Kallisen kanssa sananvapauden puitteissa täysi oikeus nimittää Eerolaa fasistiksi ja jättää hänen mielipiteensä vaille huomiota. Ja myöskin haukkua Halla-ahoa natsiksi. Ongelma tästä asiasta tulee, jos kuvitteellinen puolue, vaikkapa Vahva talous rp. esittää tavoitteikseen täystyöllisyyden, tärkeimpien yritysten pitämisen suomalaisessa omistuksessa ja yrittäjyyden tukemisen, ja sitten tätä puoluetta ruvetaan vetämään alas vertauksin Hitleriin tai Mussoliiniin sen sijaan, että argumentoitaisiin asiaperustein, esim. että täystyöllisyys ei ole järkevää, koska työttömyyden vaara pitää proletariaatin varpaillaan.
Sitä isompi ongelma, mitä useampi yhteiskunnallinen osallistuja pyrkii vaientamaan Vahva talous rp:n ajatukset sen sijaan, että haastaisi ne keskusteluun.
Olen samaa mieltä Halla-Ahosta. Toki Halla-Aho voi itse vielä korjata asiaintilan, jos itse sitä haluaa.
Kun ei Pahajoen kirjoituksessa ollut näppylää josta voisi vasta hänelle niin teen sen oman kirjoitukseni kautta. Kiusallista, että joutuu lainaamaan pitkälti Pahajoen kirjoitusta.
"Kommunisteille minun ei tarvitse mitään perustella.
Eikun siis, teillä on toki Kallisen kanssa sananvapauden puitteissa täysi oikeus nimittää Eerolaa fasistiksi ja jättää hänen mielipiteensä vaille huomiota. Ja myöskin haukkua Halla-ahoa natsiksi. Ongelma tästä asiasta tulee, jos kuvitteellinen puolue, vaikkapa Vahva talous rp. esittää tavoitteikseen täystyöllisyyden, tärkeimpien yritysten pitämisen suomalaisessa omistuksessa ja yrittäjyyden tukemisen, ja sitten tätä puoluetta ruvetaan vetämään alas vertauksin Hitleriin tai Mussoliiniin sen sijaan, että argumentoitaisiin asiaperustein, esim. että täystyöllisyys ei ole järkevää, koska työttömyyden vaara pitää proletariaatin varpaillaan."
Kas kun ei luonnonsuojelijoita, stalinisteja, vihervasemmistoa ynnä muuta skeidaa!
Etkö sinä Pahajoki ymmärrä luettua. Eerola ilmoittautuu itse fasismin ihailijaksi. Kuka ihailee fasismia? Fasistit tietenkin, eivät heidän uhrinsa!
Älä nyt Pahajoki sotke itseäsi aivan suohon. Kyllä tuo Hitlerin ja Mussolinin veivaaminen on täysin ääliömäistä. Vai onko niin, että kuvailemasi puolue onkin persut?
Mieti ennen kuin vastaat!
Avoimeen yhteiskuntaan mahtuu paljon nimittelyä ja vainoharhaista pölinää. Pahoittelun sijasta kannattaa ehkä kysyä itseltään MIKSI tuo kaikki näyttää hallitsevan keskustelua. Vaikka puolueohjelmat ovat tärkeä asia, minä yhdistän nämä asiat päässäni uutisiin peruselintarvikkeiden ja -hyödykkeiden hintojen noususta ja esimerkiksi valvontalaitteiden asentamisesta yrittäjien kassakoneisiin.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 32 kommenttia