Jotain mätää valtionsyyttäjänvirastossa

Valtakunnansyyttäjät Mika Illman ja Jorma Kalske hykertelenevät mielissään viime aikojen tapahtumien johdosta. Paitsi että herrat Illman ja Kalske ovat profiloituneet poliisien virkarikosten peittelyyn, he ovat nähneet paljon vaivaa sananvapauden rajoittamiseksi tietoverkossa. Vihreiden ja sosialidemokraattien alhainen kampanja paitsi perussuomalaisia, myös länsimaista sananvapautta vastaan onkin siis omiaan sykähdyttämään näitä asemaansa oman agendansa edistämiseen käyttäviä sydämiä.

Illmanin ja Kalskeen asettamalle haaskalle on viimeisimpänä hyökännyt lakiprofessori Jyrki Virolainen. Vaikka professorina Jyrki tietää, että Jussi Halla-ahoa ei ole tuomittu vihakirjoittelusta, esittää Virolainen seuraavan väitteen:

[Halla-aho on] vastustanut tiettyä uskonliikettä niin kiihkeästi ja kärjekkäästi, että hänet on tuomittu teosta rangaistukseen

Paitsi, että Jussia ei ole tuomittu (käsittely on edelleen kesken), ei Jussin kritiikki kohdistunut uskonliikkeeseen sinänsä, vaan arvoisan valtakunannsyyttäjä Illmanin toimintaan. Kun kirjoituksestaan syytteeseen joutunut Halla-aho tuo esille Illmanilta samanlaista virka-aseman hyödyntämistä ystäviensä eduksi, kuin Uudesta Suomesta hiljattain sensuroitu Niskasaari, hiipii väistämättä mieleen ajatus: uskaltaako Suomessa edes arvostella valtionsyyttäjänvirastoa?

Niskasaaren tapauksessa valtakunnansyyttäjänvirasto peittelee poliisin väärinkäytöksiä ja Halla-ahon esimerkissä Illman kelpuutti käsittelemässään rikosasiassa asianomistajiksi ja jättiläiskorvausten saajiksi vain syyttäjäkavereitaan ja kansanedustajia. 

Typerämpikin ymmärtää, että Halla-ahon kirjoituksessa kansalliset, ehkä suorastaan geneettiset erityispiirteet rinnastetaan sen kyseenalaistamiseksi, että kansanryhmiin kohdistuvanvihapuheen tuomittavuudessa on raju kaksoisstandardi. James Hirvisaari esitti erinomaisesti vastaavia vertailukohtia tuoreessa kirjoituksessaan. Tästä eivät Jussia voinut tuomita edes Jugnerin hengenheimolaiset. 

Halla-ahon syyte, jota nyt käsitellään korkeimmassa oikeudessa, tulikin uskonrauhan rikkomisesta, eli kansanomaisemmin jumalanpilkasta. Halla-aho esitti korvakuulota arvioituna hyvinkin loukkaavan lauseen, joka toteaa, että jos Muhammedin tiedetään naineen 7-vuotias tyttö ja laittaneen avioliiton täytäntöön tytön ollessa 9-vuotias, ja Islamin uskonto pitää pyhinä ja Allahin tahdon mukaisina sellaisia tekoja, joista suomessa tuomitaan vankilaan, niin se tekee tuosta uskonnosta ja jumalasta tietynlaisen.

Käytännössä vastaavanlaisia päättelyitä saa kuitenkin esittää esimerkiksi kristinuskosta niin paljon, kuin sielu sietää, ilman että Illman olisi erityisen kiinnostunut. Kukapa meistä ei olisi kuullut väitettä, siitä, että kristinusko on kannibalismiusko, koska öylätti ja viini ovat kirjaimellisesti jeesuksen veri ja ruumis. Ja totta mooses, kyllähän se näin on. En minä voi siitä loukkaantua, että joku tekee loogisesti pitävän johtopäätöksen. 

Kristinuskoa saa siis syyttää kannibalistiseksi uskonnoksi, vaikka kannibalismi harvemmin liittyy kristilliseen toimintaan. Sen sijaan islamilaisissa maissa tilapäiset lapsivaimot, siis käytännössä lapsiseksiturismi, on ongelma ja sen oikeutuksena käytetään Verkkouutisten mukaan nimen omaan Muhammedin lapsivaimoa. Silti islamin liittäminen pedofiliaan toi Halla-aholle syytteet.

En väitä että islam olisi pedofiliauskonto sen enempää kuin katolilaisuus, mutta on silti tosiasia, että vain toinen näistä uskonnoista pitää pyhänä täysi-ikäisen miehen avioliittoa lapsen kanssa. Suomen maltillinenkin islam välttää irtisanoutumista alaikäisiin sekaantumisesta, vaikka katolilainen kirkkokin on sen tehnyt. Entinen imaamimme pitää 14- ja jopa 13-vuotiaita valmiina naimisiin.

Illman haistoi tilaisuutensa tulleen ja iski Halla-ahon kimppuun syyttein, joiden tarkoituksena oli vaientaa ensi sijassa kritiikki itseään, ja toissijassa Islamin ristiriitaisia näkemyksiä kohtaan. Ajankohdaksi oli ajoitettu epäilemättä tarkoituksella juuri eurovaalien alusaika.

 Epäilen että Illman löytääkin hengenheimolaisen Mikael Jugnerissa ja Ville Niinistössä, jotka pyrkivät häikäilemättä hyväksikäyttämään Norjan tragediaa. Jugnerilla onkin kieltämättä paljon tekemistä huomion kääntämisessä pois siitä, että sosiaalidemokraatit tulevat pettämään kannattajansa kahdesti ennen kuin tämä vuosi on ohi. 

Tähän saakka ongelma Halla-ahon syytteissä on ollut, kuinka antaa langettava tuomio tapauksessa, jossa sitä ei voida mitenkään järkiperustein antaa. Hovioikeus antoi pakkoraossa niin lievan tuomion kuin käytännössä voi antaa. Lieneekö Jugnerin, Tuomiojan ja kumppaneiden tavoite luoda sellainen ilmapiiri, jossa Halla-ahon oikeusmurha saadaan myytyä kansalle?