*

Kalle Pahajoki

Olemme siirtyneet post-markkinatalouden aikakauteen

Etelä-Suomen Sanomat soimasi muutama päivä sitten pääkirjoituksessaan niitä, jotka eivät usko, kun Olli Rehn ja Jyrki Katainen sanovat, että tämä kriisinhoidon linja on oikea:
"Talouskomissaari Olli Rehn ihmetteli niitä, jotka arvostelevat Kreikan pelastajia ajan pelaamisesta. [...] Olli Rehnin johtaman operaation tarkoitus on ollut motittaa talouskriisi Irlantiin, Portugaliin ja Kreikkaan niin, ettei se leviäisi laajemmalle. [...] "Nyt on noin kaksi kuukautta aikaa valmistella seuraavaa askelta. Mitä se sisältää, on vielä täysin auki."

Näyttäisi, että Kreikan paketilla ei ostettu kahta kuukautta, eikä sillä motitettu kriisiä. Jo seuraavana päivänä saimme kuulla Italian ongemista, ja sitä seuraavana Espanjan. Näiden ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään. Voitaisiinkin siis kysyä, mitä näillä tukipaketeilla on oikeasti ostettu? 

ESS:kin sentään myöntää, että kaikki on vielä täysin auki. Askeltakaan kriisin oikeaan ratkaisemiseen ei ole otettu. EKP:n tase on niin täynnä jälkimarkkinoilta hankittua roskalainaa, että tukiostoille tuli stoppi (tai sitten markkinareaktiot voimistuivat niin paljon, että ostoilla ei enää saatu ylläpidettyä mielikuvaa vakaasta Espanjasta ja Italiasta) ja Italia ja Espanja kyykähtivät lainamarkkinoilla saman tien. Pankit ovat hankkiutuneet eroon valtaosasta kriisimaiden lainoistaan - vastuu on siirretty EKP:n ja vakausrahastojen kautta euromaiden veronmaksajille. Kreikan viimeisin tukierä osti aikaa jopa sen yhden vuorokauden. 

Taloussanomat esitti jo maaliskuussa laskelmia Suomen mahdollisten vastuiden kasvamisesta. ERVV:n tuplaaminen ei tule riittämään, jos Italia ja Espanja kaatuvat vakausrahastojen käsiin. Näyttäisi että olemme hyvällä vauhdilla menossa kohti skenaariota, joka on artikkelin lopussa olevassa kaaviossa viimeinen sarake: "Jos 6 riskimaata kaatuu". Sen päässä häämöttää massiiviset 70 miljardin vastuut Suomelle. Näyttäisi, että emme ole saaneet jo tuhlatulle emmekä myöskään jo luvatuille rahoille vielä mitään kriisinhoidollista vastinetta. Miksi me sitten maksamme?

On syytä epäillä, että tässä ostetaan aikaa liittovaltiopolitiikalle. Jos kipeät ratkaisut oltaisiin tehty heti, olisi tervehtyminen jo hyvässä käynnissä, eikä kukaan lotkauttaisi korvaansakaan vaatimuksille eurobondeista. En usko tahallisuuteen, vaan puhtaaseen opportunismiin. Jossain vaiheessa euroeliitin päässä syttyi lamppu: kyllä tästä operaatiosta sentään jotain hyödyllistä voidaan repia, vaikka kriisiä ei onnistutakaan hoitamaan.

Hallituksella on valtava mediarummutus käynnissä tuleville tukipaketeille hankittavista vakuuksista. Suomen maine EU:ssa pilataan lopullisesti änkyröimällä vakuuksista, joiden arvo on yhtä tyhjän kanssa. Jos esimerkiksi Kreikka sanoo: "olemme teille miljardin pystyssä, mutta emme maksa sitä", niin kuka luulee, että lause jatkuu: "mutta ottakaa tästä sen sijaan yksi meidän kauniista saaristamme." Änkyränmaineen olisi voinut hankkia hyödyllisemmilläkin tavoilla.

Meille halutaan uskotella, että pöydällä oleva malli, jossa vakuudeksi annetaan omaisuudenhoitoyhtiön osakkeita, on helppo tapa saada likvidit vakuudet antamillemme lainoille. Todellisuudessa se on helppo tapa EU:lle ja Kreikalle luvata meille vakuudet antamatta meille yhtään mitään. Hallitus jatkaa "good cop - bad cop"- näytelmää, jonka SDP ja Kokoomus panivat vaalien jälkeen alulle.

Jos mallia tarkastellaan lähemmin, niin huomataan heti, että tälläinen arvopaperistaminen, jossa suuren riskin kiinteistölainat paketoitiin uudelleen AAA-luokan sijoitusvälineiksi oli yksi suurimpia Yhdysvalloista 2007 levinneen jättitaantuman alullepanijoita. Ne näyttävät olevan varma sijoitusväline turbulenteilla markkinoilla, kunnes yhdessä rysäyksessä toiminnalta katoaa pohja, ja kädessä on vain pala arvonsa menettänyttä paperia. No, sillä voi sentään pyyhkiä takapuolensa, mitä kuvitteellisella Kreikan saarella ei voi tehdä.

Blogin otsikko sanoo: olemme siirtyneet post-markkinatalouden aikaan. On siis luonnollista ja johdonmukaista, että perussuomalaiset vastustavat tätä talouspolitiikkaa. Rahoittakoot jokainen maa itse tälläisen kokeellisen, tekotaiteellisen roskalainataiteilunsa. Mutta vakavasti ottaen, riittääkö todellakin kaksi sanaa, "Lehman Brothers", kampeamaan koko eurooppalaisen talouspolitiikan irti vapaasta markkinataloudesta? Onko niin, että pankkisektorin tappioita ei tulla enää ikinä päästämään realisoitumaan, koska riskit ovat liian suuret? Siltä se nyt pahasti näyttää.

Tämä on valtava kädenojennus pankkisektorille. Ymmärrän, että Kokoomuksesta löytyy myös niitä "suurpääoman kätyreitä", joille tämä sopii vallan mainiosti. Olisin kuitenkin toivonut puolueesta löytyvän hieman enemmän puhdasta markkinataloushenkeä. Ja demarit on eurobondien kiilto silmissä ummistaneet silmänsä siltä, että tässä toisaalta tehdään valtaisa tulonsiirto veronmaksajilta pankeille, ja toisaalta pistetään kriisimaiden kansalaiset kyykkyyn, josta ei niin vain noustakaan. Ei muuta kuin kohti (pers-)avointa Eurooppaa! 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Jouko Koskinen

ESS itse on ahtaalla - riippuvainen maalaisliitt.. eikun KePulaisesta
harvenevasta lukijakunnastaan. Olli Rehn'in takana on oltava meni muuten miten tahansa.

Omasta pienestä hiekkalaatikosta voi heitellä santaa silmille sekä hallituksen että opposition
suuntaan takavasemmalle.

Reijo Tossavainen

Rehn, Katainen ja Etlarin pääkirjoitustoimittaja eivät näköjään usko muuten kuin kantapään kautta. Se on tunnetusti kaikkein kallein muoto opiskella. Ainakin veronmaksajille...

Henry Bjorklid

Hyvä että osaat googlata, eli löysit TalousSanomien artikkelin.
Tai - jos löysit sen silloin maaliskuussa; miksi olit hiljaa?
No koska ennen vaaleja KEPU teki kaikkea sitä mistä nyt syytätä muita. Eli tekivät väärin.

Hyvä kuitenkin, että edes joku teilläpäin lukee järkilehteä.

Henry

Anna-Leena Nieminen

Ilman pelastuspaketteja eläisimme jo uutta nousukautta

Several Inconvenient Truths About The Debt Ceiling And "Deficit Reduction"

Bill Buckler presents an amusing compendium of facts, let us call them inconvenient truths, in the latest edition of his newsletter, some of which would make for entertaining anecdotes if presented at the Biden "deficit cutting" talks, which also, and very paradoxically, aim to cut US debt by increasing it.

Not one penny of US debt has been repaid for 51 years: the last time US government funded debt actually decresed on a year-over-year basis was 1960
97% of today's funded debt has been accumulated since August 1971 - the end of the Bretton Woods era by Nixon, and the terminal delinking of all fiat currencies from any and all hard assets, ushered in the era of modern-day hyper-debt insolvency
Obama projects 2.5% Fed Funds rate in budget calculations through 2020. Average Fed Funds rate since 1980: 5.7%; Since 2008: 0.00%, If average 5.7% rate was used, projected US deficit would increase by another $4.9 trillion by 2020
Obama projects 4.2% growth rate over next 3 years. If a normal growth rate of 2.5% is used, deficits would increase by another $4 trillion by 2020
The US government borrows 40-50 cents for every dollar it spends. A balanced budget would mean cutting government spending in half.
Implementing a balanced budget would not reduce current debt outstanding. It would merely stop it from growing.
Over the past three fiscal years US debt grew by over $1.5 trillion per year: this is more than three times the record annual debt increase in any previous year in US history
Last night deficit reduction targets were cut from $4 trillion to $2 trillion over the next decade, in exchange for a $2.4 trillion debt ceiling hike, which will last the Treasury until the next presidential election. Said otherwise, the Treasury needs to fund a $2.4 trillion hold over the next 15 months. Over a decade this come to $20 trillion: ten times more than the proposed deficit reduction.
And the most inconvenient truth of all:

The Global Financial Crisis (GFC) is said to have been precipitated by the Lehman failure in 2008 which froze inter-bank lending on a global basis and almost brought down the system. It is said to have been prevented by a massive and global increase in new money creation. In reality, had economic nature been left alone to take its course, there is a good chance that the world would be fast emerging from its financial black hole by now. At a minimum, most of the malinvestments would have been discounted to the point where they would no longer act as a dead weight on future savings and investment.

Economic “miracles” (so-called) have happened before. The US emerged from a deep recession in 1920-21 because the government and the central bank did NOT interfere. Germany emerged from the actual physical rubble of WW II for exactly the same reason. So, to a lesser extent, did Japan. In all these cases, debts which could not be repaid were not held on life support by central banks, they were written off. In all these cases, creditors took very severe “haircuts” indeed while many debtors literally had to start again from scratch. In all these cases, the LACK of government impediments or government largesse meant that a recovery took place in a much shorter time frame than would otherwise have been the case.

Economic distortions today are HUGELY bigger than they were then. That means that the recession will be deeper and the recovery phase possibly longer. But until it is allowed to begin, there is no way out.
None of the above will be noted anywhere by the great diversionary media spin machine over the next two weeks, since July 22 is the date by which Congress says it needs to pass the debt ceiling legislation so it can get it to Obama's desk for his signature by August 2.

http://www.zerohedge.com/article/several-inconveni...

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Jyrki Käteinen on suurpääoman kätyri ja Bilderbergiläisten nöyrä juoksupoika.

Heli Hämäläinen

Loistavaa analyysia jälleen Kallelta. Täytyy muistaa, että välimerenmaissa julkinen talous on jo sinällään roskapankki. Sikäläisessä kulttuurissa veronkierto on järjestäytynyttä ja verkostoitunutta muodostaen rinnakkaistalouden. Rinnakkaistalous ei ole kriisissä.

Tuen saaja on osin rinnakkaistalous, mutta pääosin se, joka sai vastuut siirrettyä rinnakkaistalouden rahoittamisesta (julkinen talous vain piikki, johon velka laitetaan) kaukaisille pohjoisille veronmaksajille.

Miten tämä on onnistunut? Se on onnistunut siksi, ettei kukaan kysy kansalaisilta. Sopimukset on laadittu ilman kansanäänestyksiä.

Toimituksen poiminnat