Kalle Pahajoki

Avoimet kortit liittovaltiokeskusteluun

Suomessa keskustelu eurokriisin ratkaisuista on käyty pitkälti Kataisen ja Rehnin viitoittamin askelmerkein. Meillä viitteitä Keski-Euroopassa vallitsevasta tukipakettikeskustelun ristiaallokosta ei ole nähtävillä, edes laillisuuskysymykset eivät ole nousseet julkiseen keskusteluun. Lissabonin sopimusta rikkovat vakausrakenteet luotiin, koska yhteinen tahto niihin oli kova; nyt Saksan perustuslaillinen tuomioistuin tutkii ERVV:en sekä tukipakettien laillisuutta. 

Vaikka nykyisen kriisinhoitopolitiikan epäonnistumista ei myönnetä, on tilanteeseen jo tarjottu ratkaisuksi Euroopan talousintegraation syventämistä. Eurokriisin perussyy on se, että talous- ja rahapolitiikasta päättävät eri tahot; nyt pitäisi keskustella siitä, onko ratkaisu purkaa toimimattomat rakenteet, vai keskittää päätöksentekoa niin, että kriisit voidaan välttää jatkossa. On erikoista, että Suomessa katsotaan, että esimerkiksi linja, jota Ruotsi noudattaa, on meille täysin mahdoton.

Eurokriisi on heijastunut myös hallitusneuvotteluihin: pääkirjoitukset ympäri maan vaativat Perussuomalaisia kantamaan vastuunsa. Todellisuudessa tarjottu erivapaus äänestyksissä ei olisi muuttanut mitään; perussuomalaiset haluttiin kantamaan vastuuta Kokoomuksen ja SDP:n liittovaltiopolitiikasta. On demagogiaa väittää Kataisen tarjousta avokätiseksi; se oli mitoitettu siten, että perussuomalaiset eivät sitä voineet hyväksyä. Todellista halua sellaiseen avoimeen keskusteluun EU-politiikasta, jota esimerkiksi Saksassa nyt käydään, ei löydy.

Suomessa on arvostettu yhteisten asioiden hoidossa läheisyysperiaatetta, jonka mukaan asioista päätetään mahdollisimman lähellä ihmistä. Liittovaltiokehitys ei itsessään ole  hyvä tai paha; on kuitenkin todellinen vaara, että se kasvattaa byrokratiaa, heikentää läpinäkyvyyttä ja vaarantaa Suomen paikallisdemokratian perinteet. 

Tiedotusvälineillä oli suuri rooli EU-myönteisessä kampanjassa Suomen äänestäessä Euroopan unionista 1994. Media on nytkin omaksunut linjan, joka tukee pyrkimystä syvempään integraatioon EU:ssa. Näin suuri muutos tarvitsisi pohjaksi perusteellisen, avoimen kansalaiskeskustelun. Tiedotusvälineillä on avaimet tämän keskustelun käynnistämiseen – meidän ei ole syytä ajaa liittovaltioon sammutetuin lyhdyin.

(Julkaistu ESS Lukijan Sanassa 9.7.2011)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Risto Koivula

EU:ta ei pidä enää milliäkään "syventää" MILLÄÄN VERUKKEELLA, vaan sitä on ruvettava PURKAMAAN!

Risto Koivula

EU:ta ei pidä enää milliäkään "syventää" MILLÄÄN VERUKKEELLA, vaan sitä on ruvettava PURKAMAAN!

Heli Hämäläinen

Hyvä analyysi Kallelta

Jos Euroopan Unioni olisikin kansanvaltainen ei näin tärkeitä päätöksiä suhmuroitaisi piilossa jossain ministerikokouksessa vaan ne käytäisiin huolella läpi parlamenteissa. Kriiseihin vedoten kansalle kuuluvaa valtaa kaapataan EU-Politbyroolle (Eurooppa-neuvosto) ja EU-Gosplanille (Komissio).

http://fi.wikipedia.org/wiki/Politbyroo
http://fi.wikipedia.org/wiki/Gosplan
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eurooppa-neuvosto
http://fi.wikipedia.org/wiki/Euroopan_komissio

Huolestuttavin on nykytrendi, jossa kansanvaltaisen kontrollin alla olevaa rahaa siirretään Luxemburgiin pois mistään kontrollista yksityiseen firmaan. Se alkaa olla jo kotoisenkin perustuslakimme 124 §:n vastaista. Mutta vähänkös sen yli kävellään tai EU:n perustamisopimuksen, Lissabonin sopimuksen 125 artiklan.

PL 124 §

"Hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle
Julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle."

Lissabonin sopimus

artikla 125

"Unioni ei ole vastuussa eikä ota vastatakseen sitoumuksista, joita jäsenvaltioiden keskushallinnoilla, alueellisilla, paikallisilla tai muilla viranomaisilla, muilla julkisoikeudellisilla laitoksilla tai julkisilla yrityksillä on, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta vastavuoroisten taloudellisten takuiden antamista tietyn hankkeen yhteiseksi toteuttamiseksi. Jäsenvaltio ei ole vastuussa eikä ota vastatakseen sitoumuksista, joita toisen jäsenvaltion keskushallinnoilla, alueellisilla, paikallisilla tai muilla viranomaisilla, muilla julkisoikeudellisilla laitoksilla tai julkisilla yrityksillä on, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta vastavuoroisten taloudellisten takuiden antamista tietyn hankkeen yhteiseksi toteuttamiseksi."

Käyttäjän kallepahajoki kuva
Kalle Pahajoki

Kiitos Heli hyvästä kommentista. En ollutkaan törmännyt tähän perustuslain 124 pykälään. Kun Suomen osalta 17 miljardin vastuita hallinnoiva ERVV on muodoltaan Luxemburglainen osakeyhtiö, niin mielestäni on perusteltua ainakin kysyä, onko kyseessä merkittävä julkisen vallan käyttö, jonka siirtäminen yksityisen yrityksen vastuulle rikkoo perustuslakia.

Ihmiset saattavat ehkä ymmärtää vielä sen, että sama lippalakki ei sovi omenalle ja melonille, ja euro yhtäältään kuristaa kreikan kansaa, ja toisaalta pistää meidät maksumieheksi. Kansa ei kuitenkaan tiedä, miten lähellä laillisuuden rajoja tässä mennään. Odotan mielenkiinnolla Saksan perustuslakituomioistuimen kantoja tähän asiaan.

Näitä asioita ei media tuo lainkaan esiin Suomessa. Ehkä kansa on jo turtunut siihen, että EU:ssa säännöt on tehty rikottaviksi?

Käyttäjän kallepahajoki kuva
Kalle Pahajoki

Hyvä hyvä. Kerrankin asiallista liittovaltiokeskustelua, vaikka olenkin eri mieltä. Jaakonsaaren propaganda, jossa kaikki on niin ruusuista ja avointa kunhan vaan saadaan eurobondit ja yhteinen talousministeriö on ruvennut tökkimään pahemman kerran.

Oletko kuitenkin varma, ettei esimerkiksi Viron uusliberalistinen talouspolitiikka ole sille elintärkeä? Tuskin mikään maa voi ponnistaa ylöspäin, jos kaikille sälytetään taakaksi verotus, joka on suoraa seurausta julkisen sektorin paisumisesta Suomessa, Ruotsissa tai Kreikassa. Mielestäni palataan taas samaan asiaan: ei samaa hattua kookospähkinälle ja kurpitsalle. Euron kriisi syntyi nähdäkseni kahdesta tekijästä:
1) holtiton talouspolitiikka, jolle ei ollut mitään rajoja tai valvontaa, ainoastaan halpaa rahaa
2) kun osittain ulkoisista syistä kriisi pamahti päälle, rahaliitto rajasi tehokkaimmat keinot kriisin hoitoon pois käytöstä

Teoria on edelleen sama: jos yhtenäistämme, niin ei tule ongelmia. Valitettavasti en kykene uskomaan vakuutteluja, että tällä kertaa kaikki on toisin. EU-maat alkaen Saksasta ja Ranskasta ovat livenneet vakaus- ja kasvusopimuksen kriteereistä, EKP heittää säännön toisensa jälkeen romukoppaan, kun tarve ilmenee. Jos liittovaltio joskus syntyy, syntykööt se vähittäisen ja pitkäaikaisen poliittisten ja taloudellisten kulttuurien lähentymisen kautta, kansan tahdosta. Silloin sillä on mahdollisuudet jäädä eloon. Nyt pitäisi keskittyä EU:n vahvuuksiin, eikä yrittää pönkittää sen heikkouksia.

turunen (nimimerkki)

Kalle puhuu (taas) asiaa!

Toimituksen poiminnat