*

Kalle Pahajoki

Kehitysavussa myös laatu tärkeää

Helsingin Sanomat, kuten useammat muutkin lehdet, uutisoivat 6.7 Ulkoministeriön tutkimuksesta, joka otsikoitiin useimmiten niin, että yhä useampi suomalainen haluaa kasvattaa kehitysapua. Tarkalleen ottaen otsikko on totta, tänä vuonna joka neljäs kasvattaisi kehitysmäärärahoja, kuin vuosi sitten määrärahoja halusi nostaa vain joka kuudes. Helsingin Sanomia lukuun ottamatta kaikki uutisointi muisti kuitenkin mainita, että ihmiset eivät yleisesti ottaen tiedä paljonko Suomi maksaa kehitysapua tällä hetkellä. Kehitysapu vuonna 2011 on 1074 miljoonaa (hieman vajaa 1,1 miljardia). Päätin valistaa myös Helsingin Sanomien lukijoita tästä epäkohdasta.

Yleisin arvio kehitysavun määrästä oli 150 miljoonaa, ja kaksi kolmasosaa arvioi kehitysavun määrän alle puoleen sen oikeasta määrästä. Mielestäni paremmin kuvaava otsikko tutkimukselle olisikin ollut: "Yhä useampi haluaa laskea kehitysavun kuudesosaan". Palaan kehitysavun teemaan tarkemmin myöhemmin, mutta tässä on HS Mielipiteessä julkaistu kirjoitus. Tunnustusta HS:n työlle sen verran, että toimittaja soitti ja tarkisti, mistä luvut olivat peräisin. Lisäksi nopeasti ennen työvuoroa väsätty kirjoitusta oli hieman siistitty tyyliltään. Kirjoitus julkaistussa muodossaan alla.

 

Kehitysavussa myös laatu tärkeää

Uutisen mukaan yhä useampi kasvattaisi kehitysmäärärahoja (HS Kotimaa 6. 7.). Tulos ei ole yllätys, sillä suomalaiset pitävät huono-osaisista huolehtimista tärkeänä. Harva kuitenkaan tietää kehitysavun oikeaa määrää.

Ulkoministeriön tutkimuksen tietojen perusteella laskettuna viisihenkinen perhe maksaa vuodessa noin tuhat euroa kehitysapua, kun yleisin arvio oli 150 euroa. Voitaisiin yhtä hyvin sanoa, että yhä useampi haluaa laskea kehitysavun kuudesosaan nykyisestä.
Valtaosa kehitysavusta valuu suomalaisten mielestä vääriin käsiin. Tutkimuksen mukaan ihmiset tietävät kehitysavun ongelmista; auttamisen halusta kertoo se, että ihmiset ovat valmiita ottamaan riskin. Ymmärretään, että samalla rahalla voidaan auttaa useampia, kun apu kohdennetaan hädänalaisille kotimaissaan.


Afrikkalaiset taloustieteilijät vastustavat paikalliselta teollisuudelta kilpailun edellytykset tuhoavaa tukea. Yhä useampi tukee yritteliäisyyttä mikrolainoilla, mutta kaikkeen niistä ei ole. Ulkoministeriön velvollisuus on ohjata suomalaisten apu perille.
Avun määrällä ostamme vain hyvää omaatuntoa, laadulla voimme oikeasti parantaa maailmaa.

(Julkaistu HS mielipiteessä 8.7.2011)

 

Tälläisenä se lähetettiin:

Kehitysavussa laatu yhtä tärkeää kuin määrä

HS uutisoi 6.7.2011 tutkimuksesta, jonka mukaan yhä useampi kasvattaisi
kehitysmäärärahoja. Tulos ei ole yllätys, sillä suomalaiset kokevat
tärkeäksi pitää huolta huono-osaisista. Harva kuitenkaan tietää
kehitysavun oikeaa määrää. Viisihenkinen perhe maksaa vuodessa n. 1000€
kehitysapua, kun yleisin arvio oli 150€. Voitaisiin yhtä hyvin sanoa, että
yhä useampi haluaa laskea kehitysavun kuudesosaan nykyisestä.

Valtaosa kehitysavusta valuu vääriin käsiin. Tutkimuksen mukaan ihmiset
ovat tietoisia kehitysavun ongelmista; auttamisen halusta kertoo se, että
ihmiset ovat valmiit ottamaan riskin. Ymmärretään, että  samalla rahalla
voidaan auttaa verrattoman paljon useampia, kun apu kohdennetaan
hädänalaisille kotimaissaan.

Afrikkalaiset taloustieteilijät vastustavat paikalliselta teollisuudelta
kilpailun edellytykset tuhoavaa tukea. Yhä useampi on löytänyt keinon
tukea paikallista yritteliäisyyttä mikrolainoissa, mutta kaikkeen niistä
ei ole. Ulkoministeriön velvollisuus on ohjata  suomalaisten apu perille.
Avun määrällä ostamme vain hyvää omaatuntoa, laadulla voimme oikeasti
parantaa maailmaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän retku83 kuva
Mikko Saari

Kehitysavun laskemisen sijaan varat tulisi koordinoida paremmin, vaikka se tarkoittaisi että autettavien määrä ja auttamisteho vähenisivät kymmenesosaan nykyisestä. Ainoa apu mikä merkitsee on se perille menevä, missä ei anneta kalaa vaan opetetaan kalastamaan, niinkuin sananlaskussa sanotaan.

Onko luonnon kannalta kestävää, oikeudenmukaista, ja onnellisuutta ja aitoa hyvinvointia luovaa tukea kehitysmaiden kehittymistä kopioiksi valkoisen miehen yhteiskunnista? Poltetussa metsässä on mahdollisuus, kuten juuri tässä tapauksessa. Mainostan nyt omaa asiaani, mutta mielestäni ihan aiheesta: onko järkeä tehdä kalliita viemäriverkostoja ja kannustaa viljelemään luonnon kannalta kestämättömissä keinolannoitetuissa monokulttuureissa joissa elannosta taistelevat kehitysmaat joutuvat tukeutumaan suuryritysten tuotteisiin viljelläkseen ruokaa meidän hukkaan heitettäväksi? Ainakin permakulttuuri voi tarjota kaikkien paitsi lannoitteita markkinoivien poliitikkoja lahjovien lobbareita työllistävien ja kehitysapua korruptoivien suuryritysten kannalta kestävämmät ratkaisut. Terve, luonnollinen maa ruokkii sekä ihmistä että muita elollisia olentoja ja tasoittaa pahimpia luonnonmuutoksia ja niiden jälkivaikutuksia trombeista kuivuuksiin, tulviin, jääkausiin ja tulivuorenpurkauksiin. Köyhästä maaperästä jää vain tomua ja hiekkaan hautautuneita siemeniä, kuin saharassa.

Matti Palviainen

Kehitysapu tulee kohdentaa Afrikan syntyvyyden säännöstelyyn ja ehkäisyyn.

Tähän saakka kehitysapu on vain pahentanut tilannetta Afrikassa. 1950-luvulta Afrikan maiden väkiluku on kasvanut 5-10 kertaiseksi. Kaikesta kehitysavusta huolimatta tai oikeammin paljolti siitä johtuen(tarttuvien tautien hävittäminen ja ruoan jakaminen) ihmismäärä ovat moninkertaiset 1950-luun verrattuna. Nälkää ja tauteja sairastavien määrät ovat paljon suuremmat kuin 1950-luvulla, jolloin kehitysapu alkoi.

Järki käteen ja länsimaiset kehtysapuelätit vapaille työmarkkinoille.

Käyttäjän kallepahajoki kuva
Kalle Pahajoki

Hyviä kommentteja. Länsimaisen sivistyksen ydin ei ole siinä, että rahaa syydetään johonkin, sen käyttöä ei valvota, ja kun vuoden päästä mikään ei ole muuttunut ja rahat ovat kadonneet, syydetään hieman lisää rahaa. Kukaan ei kasvata näin lastaan. Missä tahansa kehitysapuprojektissa meidän pitäisi osallistua rahoitukseen (jos perustellusti näyttää, että projekti voi onnistua) ja koulutuksessa, ja hyvin rajoitetusti toteutuksessa. Se mikä nyt puuttuu täysin on valvonta ja seuraukset. Nämä on pakko toteuttaa, muuten voimme kusta tästä ikuisuuteen tuuleen seuraavat kymmenet miljardit ilman, että seurauksia nähdään lainkaan.

Mikko on myös oikeassa kritisoidessaan länsimaista tapaa toteuttaa yhteiskunta, jos lähdetään nollista. Uskon silti, että paikallisista lähtökohdista toimiva markkinatalous on paras keino nostaa yhteiskunnat kurjuudesta. Kiinalainen riistokapitalismi auttaa ehkä vähän, mutta lopulta se kurjistaa yhteiskunnan, jos köyhän maan tuotantovälineet valuvat pilkkahintaan ulkomaiseen omistukseen.

Siksi pidän esimerkiksi mikrolainoja erittäin hyvänä ratkaisuna. Tukiessani pientä yrittäjää lainalla, on ensimmäinen opetus, että raha ei ole ilmaista. Yrittäjä hyötyy siitä samoin mekanismein, kuin suomalaiset yrittäjät ottaessaan lainaa. Laajentaessaan yritystään, koluttaessaan lapsiaan tai laajentaessaan taloaan, raha jää pyörimään paikalliseen talouteen ja poikii uutta yrittelijäisyyttä. Yrittäjän on käytettävä laina järkevästi, sillä se pitää myös maksaa takaisin. Olen tietysti lainanantajien field partnereitten armolla sen suhteen, että laina menee perille, mutta sen jälkeen myös valvontamekanismi ja paikallisille insentiivi saada aikaan muutos on toimintaan sisäänrakennettu: raha on vastikkeellista, vaikkakin halpaa.

Kun olot ovat tarpeeksi ankeat, on wc-huollon järjestäminen yksi tärkeimpiä asioita. Siinä mielessä Huussi ry on oikealla asialla. Kuivakäymälöiden rakentaminen hintaan 10000e per huussi on kuitenkin järjetöntä ja kestämätöntä. Ei sekään ole taikaratkaisu että apu viedään paikanpäälle, jos yksi vessa maksaa sen jälkeen yhtä paljon kuin koko kylän lasten kouluttaminen. Hinta olisi jopa hyväksyttävä, jos se sisältäisi yhteen kylään yhden vessan, jonka jälkeen joku ahkera kyläläinen keksisi ruveta auttamaan ja kouluttamaan naapureitaan ja naapurikyliään vessojen rakentamisessa.

Jos saataisiin aikaan oikea huussivallankumous, jossa tauteja ehkäisevä ja hygieninen kuivakäymäläkulttuuri leviäisi kuin metsäpalo. Mutta kun mitään seurantaa ja vaatimuksia ei ole, tulokset ovat tälläiset (lainaus Huussi ry:ltä):
"Muutenkin tilanne kylässä vaikutti ongelmalliselta. Siellä oli paljon sisäisiä ristiriitoja ja johtajuus oli enemmän kuin hukassa. Toisaalta kaikki halusivat olla johtajia, mutta vastuuta mistään ei haluttu ottaa. Yhdessä tekeminen ja yhteen hiileen puhaltaminen eivät lainkaan onnistuneet. Viimeksi
alueellani käydessä näytti mukavalta, kun sinne oli saatu uusi koulurakennus, vesipiste ja meidän huussi. Nyt uusi koulurakennus oli alkuvuodesta, kovien sateiden myötä, romahtanut sillä se oli rakennettu paikallisesti tehdyistä savitiilistä eikä varojen puutteessa ollut voitu käyttää betonia tai
peltikattoa, joka olisi todennäköisesti suojannut koulua romahtamiselta.
...
Kantolossa oli väkeä paikalla noin 15, pääosin sanitaatioklubin naisia. Kävi ilmi, että suurin osa heistä oli leskiä. Suurin osa paikalle ilmestyneistä
miehistä olivat vähän maistissa, joten heistä ei juuri apua hommiin herunut. Keskustelimme naisten kanssa ja aloimme tehdä huussin perustuksia, jotka jo edellisellä käyntikerralla oli aloitettu."

Yksityisin varoin kehitysapua tekevä Eija Soini on kirjoittanut turhautumisestaan työssä, ja siitä, että mitä suurempi summa rahaa on käytössä, sitä vähemmän sitä ylipäätään valvotaan:
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lukijat-ki...

Kansa haluaa ohjata varoja demokratian edistämiseen ja koulutukseen. Valitettavasti hirmuhallitsijoita ei voi ostaa demokraattiseksi. Haluaisin uskoa, että jos rakennetaan koulu ja palkataan opettajat ja maksetaan lapsille koulunkäynti, niin se tulee nostamaan kylän köyhyydestä. Toimiiko se näin? En tiedä. Toivottavasti.

Viimeksi Karjalaisella oli ihan mahdotonta ymmärtää, että kehitysapua on mahdollista kritisoida ihan syystä, ja silti kannattaa sitä, että apua tarjotaan paikan päällä. Jos saataisiin Suomen rauhanturvaus ja kaikki turvapaikanhakijoiden ja perheenyhdistämisten (ei tarvitse edes laskea oikeita kiintiöpakolaisia) menemään samasta kehitysapubudjetista, niin se voitaisiin kaksinkertaistaa ja silti apua ei riittäisi muuta kuin rauhanturvaukseen ja niille kaikkein vahvimmassa asemassa lähtömäaassaan oleville, jotka onnistuvat keinottelemaan itsensä Suomeen. Siitä voisivat sitten nämä todellisuudesta irtautuneet irvileuat repiä viisastelua siitä, kannattaako auttaa paikan päällä.

http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Mielipiteet/...

Käyttäjän retku83 kuva
Mikko Saari

Kuivikehuussi kuulostaa hyvältä. Kun sahanpurua sekoitetaan sopivassa suhteessa jätösten määrään että saadaan hyvä hiili/typpi -suhde, saadaan hyvää orgaanista itse tehtyä lannoitetta, jota ei kannata käyttää ruokakasvien viljelyyn ainakaan, mutta puiden taimille se sopii hyvin. Kehitysmaat tarvitsevat muuten puita. Erinomainen rakennusaine ja nuotio pitää lämpimänä kylminä öinä. Mikä tärkeintä, puu tukee kaikenlaista ympärillään tapahtuvaa ei-auraamiseen perustuvaa viljelyä olemassaolollaan. Lisäksi eläimet viihtyvät puiden suojassa ja saavat niistä ravintoa. Jos esim. kirahvikannat saataisiin nousuun, siinä olisi jo hyvä lihanlähde kylille.

"Haluaisin uskoa, että jos rakennetaan koulu ja palkataan opettajat ja maksetaan lapsille koulunkäynti, niin se tulee nostamaan kylän köyhyydestä. Toimiiko näin? En tiedä. Toivottavasti."

Kylällä on aina paljon paremmat mahdollisuudet nousta köyhyydestä jos kyläläiset oppivat tuottamaan ruokansa ja huolehtimaan jätteistään itse, kestävällä tavalla. Onko rikkaudesta hyötyä jos sillä joutuu ostamaan ruuan muualta?

Jukka-Pekka Vasara

Valtapoliitikoille se laatu on hieman eria asia kuin sitä rahoittavalle naiiville vaalikarjalle. Valtapoliitikot mittaavat laadun mm. näihin huuhaa-projeksteihin työllistetyillä omilla kaadereilla ja sillä paljonko rahaa saa siivutettua omaan taskuun.

Toimituksen poiminnat