Mikä on Soinin ratkaisu eurokriisiin

Perussuomalaisten ja Soinin kritiikkiä eurokriisin nykyistä ratkaisulinjaa kohti on suomittu monelta taholta; viimeisimpänä Sanni Grahn-Laasonen esitti Etelä-Suomen sanomien mielipidekirjoituksessaan näkemyksen, että Kokoomuksen ja Rehnin puskema kriisimaiden luotottaminen on ainut vastuullinen tapa hoitaa talouskriisiä. 

Myös toimittajat ovat useasti tivanneet Soinilta, miten perussuomalaiset sitten ratkaisisivat talouskriisin; selvät vastaukset ohitetaan kuitenkin yhdentekevinä. Media on koko eurokriisin ajan toiminut kuin hampaattomat sylikoirat: Kokoomuksen ja Rehnin näkemykset on nielty pureskelematta ja kriitikoiden faktapohjainen kritiikki on ohitettu tekemättä siitä liian suurta numeroa. Kriisinhoidon linjauksissa molemmat puolet ovatkin yhtä mieltä vain yhdessä asiassa: helppoja ratkaisuja ei ole. Se ei kuitenkaan tarkoita, että nykyinen linja olisi oikea.

Kaikki - myös Soini - myöntävät, että hänen tarjoamansa ratkaisu: hallittu velkasaneeraus, osittainen haircut eli velkojen järkeistäminen sekä pankkien pääomittaminen pankkien isäntämaiden toimesta eli ole riskitön vaihtoehto. Yhä useampi talouden asiantuntija, viimeisimpänä Björn Walhroos, on kuitenkin tullut mediassa esille lausunnoilla, jotka ovat suoraan Soinin pelikirjasta.

Rehnin - Kataisen linja oli järkevä ensireaktiona Kreikan kriisiin - kun vielä näytti siltä, että kyseessä on tilapäinen likviditeettikriisi, joka voidaan padota siltalainoituksella, jolloin poliitikot voivat ryhtyä tarvittaviin toimiin ja talous saa aikaa toipua. Kriisimaista ainoastaan Irlanti on ryhtynyt tehokkaisiin toimiin kriisin syiden oikaisemiseksi, ja silti Irlannissakin on väläytelty lisärahoituksen tarvetta. Der Spiegelin mukaan Kreikka ei ole toteuttanut yhtään sille esitettyä vaatimusta, jotka ovat ehtoina lisärahoitukselle.

Koska valitulta tieltä ei voida lipsua, Kreikka saa silti lainansa. Sama tarina toistuu: asetetaan rajoja, joista seuraa pakotteita ja rangaistuksia. Kun rajoista lipsutaan, ei rangaistustoimia voida toteuttaa. Lähes kaikki rupeavat jo näkemään, että tämä valittu linja on täysin väärä. Median olisi jo aika vaatia vastauksia Kataiselta ja Rehniltä: mihin tämä kaikki loppuu? Milloin kriisi on ratkaistu? 

Jos tavoitteena on siirtää kaikki kriisimaiden lainat joko AAA-maiden vakuuksille tai EKP:n taseisiin, niin se voitaisiin jo sanoa ääneen ja kyseistä poliitiikkaa ruveta toteuttamaan suoraselkäisesti ja rehellisesti. Tällä tiellähän me olemme - yli puolet Kreikka-riskistä on jo siirretty veronmaksajille ja EKP:n taseissa on riskimaiden lainoja jo niin paljon, että joidenkin laskelmien mukaan EKP saattaa tehdä konkurssin. 

On ihailtavan johdonmukaista, mutta silti täysin älytöntä väittää, että on liian riskialtista vaihtaa kurssia, jos tämänhetkinen kurssi tarkoittaa että EKP on konkurssikypsä sen taseeseen siirretyistä riskeistä ja melko pian miljardibonuksia makselevilla pankeilla ei ole enää lainkaan vastuita euromaissa, koska kaikki vastuut on siiretty veronmaksajille.

Kuitenkaan tämä kurssi ei ole askeltakaan lähempänä kriisin ratkaisua, tähän mennessä olemme vain ostaneet lisää aikaa. Kun rahat vakausrahastoista loppuvat, loppuu myös aika - ja kun velkasaneeraukset lähes väistämättä toteutuvat, kärsii seurauksista ainostaan veronmaksajat; pankit ovat siinä vaiheessa pesseet näppinsä sievoisine satojen miljardien voittoineen.

On vaikea nähdä, miksi vasemmistolainen, työväen oikeuksia puolustava SDP hyväksyy tämän pankkiirien etua ajavan tappioiden sosialisoinnin veronmaksajille. Samoin on vaikea nähdä, kuinka vapaan markkinatalouden puolestapuhujana Kokoomus ajaa tälläistä sosialismin kieroutunutta muotoa. Liittovaltion houkutus on selvästi niin kova, että totuudelta ollaan valmiita ummistamaan silmät.

Media ei myöskään ole missään vaiheessa tarttunut siihen, että EU:n ja EKP:n perusopimusten henkeä rikotaan jatkuvasti kiertämällä pykälät lakiteknisin keinoin. Lissabonin sopimusta joudutaan muuttamaan, jotta pysyvä tukimekanismi voidaan toteuttaa laillisesti - ei siis yksityisenä Luxembourgiin rekisteröitynä liikeyrityksenä, jonka läpi veronmaksajien miljardit kierrätetään. Sama EU:n perustussopimus kieltää EKP:ta ostamasta jäsenmaiden lainoja suoraan; tämä kierretään hankkimalla niitä jälkimarkkinoilta.

Espanjan ja Italian toistaiseksi hallinnassa pysyneitä korkoja esitellään todisteena siitä, että eurokriisin toimenpiteet ovat oikeita ja kriisi on hallinnassa. Voidaan kuitenkin kysyä, onko hinta liian korkea, jos korkojen alhaalla pitäminen vaatii jatkuvia EU:n perussopimuksen hengen vastaisia EKP:n tukiostoja, joiden seurauksena EKP on kohta maailman suurin roskapankki.

Soini on ratkaisuehdotuksensa esittänyt; samat ratkaisut ovat toimineet aiemmin Latinalaisessa Amerikassa. Soinin lausahdusta "Lamoja tulee ja menee" on käytettyä demagogian aseena, mutta tosiasia on että nopeat, järkevät saneeraustoimet siivittivät Etelä-Amerikan maat talouskriisistä kasvu-uralle. Harva sen sijaan uskaltaa pohtia, mikä on viimeinen seuraus nyt harrastettavasta tukipolitiikasta.

Jyrki vetoan sinuun: kuuntele Nallea; ei ole liian myöhäistä toteuttaa hallituspohjaa, joka järkeistää Suomen europolitiikan ja toteuttaa tarvittavat oikaisutoimet, että Suomen hallitsematon velkaantuminen saadaan pysäytettyä. Kaikille progressien jyrkistäminen ei ole itseisarvo, jos huonoimassa asemassa olevien asemaa voidaan muilla keinoilla parantaa.