*

Kalle Pahajoki

Soinin pohjoinen euro - kuka nolaa ja kenet?

Soinin ehdotusta euron jakamiseksi kahdeksi, pohjoisten ja eteläisten maiden, rahaliitoksi, on kommentoitu vilkkaasti. Ehdotus on mielenkiintoinen monellakin tapaa. Ensinnäkin se on erittäin yleisesti esitetty eurokriisin ratkaisun pohjaksi. Soini voi melkeinpä lainata Stubbin surullisenkuuluisaa lausetta "kaikki asiantuntijat ovat kanssamme samaa mieltä".

Ehdotus ei myöskään ole tarjoamassa mahdollisesti hallitsemattomia kehityskuvia sisältävää lääkettä ("Kreikka ulos heti"), vaan tarjoaa mahdollisuuden hallittuun ja markkinoidenkin näkökulmasta uskottavaan ulospääsyyn eurokriisistä. Lisäksi se tarjoaa yksinkertaisimman mahdollisen ratkaisun euron epäoptimaalisen talousalueen ongelmaan (jako kahteen euroalueen balkanisaation sijaan) joka kuitenkin sallisi talouden elpymisen kannalta kriittisen valuutan arvonvaihtelun mekanismin tasapainottaa maiden kilpailukykyä.

 Otsikoita on revitty siitä, että Perussuomalaiset näkevät arvoa eurooppalaisessa yhteistyössä, ja haluavat tässä tilanteessa valita pienemmän riskin tien. Jos tämä on uutinen jollekin, niin hän on ehkä uskonut pölhöpopulistista propagandaa. Ehdotus on oikeastaan mahdollisimman epämielenkiintoinen. Jos nyt jotain, se kuitenkin osoittaa, että perussuomalaisten esittämä kritiikki on perustunut ja perustuu edelleen asiapohjalle, johon tarjotaan asiaratkaisua. Tätä on tietysti katkera myöntää.

Yleisin (ainakin Juha Sipilän ja Carl Haglundin esittämä) kritiikki Soinin ehdotukseen, on väite, että  Suomi ei pärjää pohjoiseurossa Saksan kanssa. Sipilän kritiikki on siinä mielessä mielenkiintoista, että realistisesti Soinin esitys on juuri se, mitä Sipilä peräänkuulutti asettaessaan työryhmän pohtimaan euron vaihtoehtoja. Se on keino jatkaa rahaliitossa pienimmän haitan periaatteen mukaan romuttamatta sitä lähtökohtaa, että liitto koostuu itsenäisistä kansallisvaltioista, eikä sitä viedä liittovaltion suuntaan. 

Ehkä Sipilän pitäisi herätä siihen, mihin Soini on nyt herännyt: tutkimuksia on helppo vaatia ja työryhmiä asettaa, konkretia on astetta vaikeampaa. 

Carl Haglund puolestaan nolaa itsensä kommentoidessaan Soinin esitystä. Haglund antaa mielellään kaiken kunnian tästä ekonomistien jo aikaa esittelemästä ideasta Soinille, ja sen jälkeen ampuu alas ehdotuksen, koska liian vahvassa rahaliitossa Suomen vienti kärsisi. "Tämä todistaa, että perussuomalaisten talouspolitiikka ei ole kovin uskottavaa."

Jos Suomi kykenisi nostamaan kilpailukykynsä pohjoiseuron vaatimalle tasolle, olisi Soinin ehdottamassa uudessa rahaliitossa erittäin paljon hyviä puolia. Kukaan, EI KUKAAN ole sanonut, että nykymuotoinen euro ei voi toimia, koska se on meille liian vahva.

Voidaan kiistellä siitä, onko perussuomalaisten talouspolitiikka uskottavaa, mutta tämä esitys ei sitä ratkaise. Satun olemaan samaa mieltä siitä, että pohjoiseuro ei ole hyvä ajatus, juuri Haglundin mainitsemista syistä, mutta ajatuksen leimaaminen soinilaiseksi kertoo, millä pölhöpopulismin tasolla Haglund tällä hetkellä operoi.

Stubb totesi hiljattain, että nyt keskustelua käyvät ekonomistit ja populistit. Soinin esitys menee hyvin pitkälle ekonomistien leiriin; samaa ei voi sanoa hallituspuolueiden edustajien viimeaikaisista ulostuloista.

Jos punnitaan hetki sitä, mitä Haglundin esittämä kritiikki todellisuudessa tarkoittaa, niin meille piirtyy melko surullinen kuva rahaliiton nykytilasta. Haglund ja muut europopulistit antavat heikon euron autuutta ylistäessään ymmärtää, että euro on Suomelle eduksi ainoastaan tässä tilassa, vuosien mittaiseksi venyneen kriisin rampauttamana ja arvoltaan heikkona. 

Ruotsia pilkataan, kun sen kruunu nyt vahvistuu. Todellisuudessa valuutan vahvuus tai heikkous ei nyt ole edes vientivetoisessa maassa kuten Ruotsissa tai Suomessa niin simppeli kysymys, että heikko on aina parempi. Jos Ruotsia ahdistaa kruunun arvo, se voi varmasti ottaa käyttöön Sveitsin keskuspankin keinot valuuttansa arvon säätelemiseksi. Kukaan ei taida säälitellä Sveitsiä tällä hetkellä. 

Joku voisi tulkita, että hallituksen tavoitteena onkin pitää euroalue tässä rammassa tilassa, jotta Suomen vientiteollisuus vetää. Näinhän voitaisiin ajatella, ainakin jos katsotaan, kuinka surkea menestys nykyisillä eurokriisin ratkaisutoimilla on. Kovin surullinen on näiden nykyeurossa vientiä hehkuttavien henkilöiden näkökulmasta myös se tosiasia, että Suomi on tällä hetkellä taantumassa ja Saksan vienti porskuttaa edelleen. 

Voitaisiinkin sanoa, että hallitus on jo osoittanut oman linjansa epäonnistuneen, joten sen on pakko hyökätä hyeenan lailla sellaisen ehdotuksen kimppuun, jolla olisi tosiasialliset mahdollisuudet onnistua. Pidän tätä perin outona, sillä Soinin ehdotushan on hyvin maltillinen. Itse olen sillä linjalla, että Suomi ei kykene riittävästi kilpailemaan Saksan kanssa edes nykymuotoisessa eurossa, pohjoiseurossa meille kävisi köpelösti.

En usko, että maassamme riittäisi tahtoa toteuttaa ne toimenpiteet, joilla me voisimme pohjoiseurossa pärjätä. Siksi pidän mielenkiintoisimpana Soinin esittämää takaporttia omasta kelluvasta valuutasta. Kunhan pölhöpopulistinen huutelu loppuu, aukeaisiko tästä vihdoin asiallinen keskustelu eri vaihtoehtojen hyvistä ja huonoista puolista? 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Soini on todella samaa mieltä kuin gurumme Paavo Väyrynen on ollut pitkään. Tämä on hienoa, koska Paavo ei ole ollut koskaan väärässä.

Soini seuraa Paavoa pohjoismaisessa valuutassa. Paavo määritteli tämän jo kauan sitten. Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti, Viro ja ehkä moni muu pohjois-eurooppalainen maa. Siitä muodostuisi todella vahva valuuttaunioni. Rahan nimi olisi tietenkin kruunu. Norjalla ei ole tipan tippaa valtion velkaa. Sepä voisi hyvin auttaa Suomea.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Hyvää pohdintaa ja hyvä kun annat arvoa vahvan valuutan ongelmalle.

Kuten keskustelin kanssasi omassa Sveitsin rahapainoblogissani, myös Euro-17 ja EKP voisi ottaa käyttöön Sveitsin keskuspankin keinot ajaakseen euron arvoa alaspäin. On itseasiassa omituista että Sveitsin manipulointi euron vahvistamiseksi siedetään mukisematta. Onko muka niin että vain pieni valuutta saa olla manipulaattori ja vetää kotiinpäin?

http://samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1131...

Valuuttapeli on nollasummapeliä. Heikoin valuutta voittaa lamatilanteessa. Nousukaudella sillä ei ole niin väliä.

Käyttäjän kallepahajoki kuva
Kalle Pahajoki

Kirjoituksesi oli hyvä (samoin tämänpäiväinen katsaus Belizeen!), pahoittelen että keskustelu jäi heitoksi tuolta osin.

Kyllähän tuota manipulointia tehdään puoleen jos toiseen. Kiina pitää valuuttansa keinotekoisen alhaalla. Tanska on sitonut valuuttansa tiukkaan tunneliin suhteessa euron arvoon. Heikko valuutta suhteessa dollariin näkyy öljyntuonnissa jne. jne. Tarpeeksi isot ja tarpeeksi pienet voivat tehdä mitä tykkäävät.

Edelleen, suvereenin valtion (tai valuutta-alueen) oikeus lienee tehdä noin. Voi olla että jos EURUSD:ta ruvettaisiin dumppaamaan huolella, jenkit älähtäisivät äkkiä. Mutta en minä osaa sitä ongelmana nähdä. Sveitsi kuitenkin pienenä maana pääsee veräjästä tuon kanssa, samoin kuin Suomi devalvaatioineen 90-luvulla.

Toteat:

"Heikoin valuutta voittaa lamatilanteessa. Nousukaudella sillä ei ole niin väliä."

Tämä on ongelma vain, jos taantumat tai lamat ovat synkronissa maiden tai talousalueiden kesken.

Näkisin, että ilman pysyvää rakenteellista virhettä tai massiivista kontrollia a la Kiina valuutat kyllä tasoittavat itsensä kilpailukyvyn mukaisesti. Sveitsin tarve manipulaatioon, samoin kuin Suomen tarve siinä tilanteessa, että se eroaisi eurosta, perustuu markkinahäiriöön.

(Pakko myöntää, että olen kaukana omalta mukavuusalueeltani näissä pohdinnoissa. En pistä pahaksi jos joku kertoo minulle että olen väärässä)

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Näkemysasioissa ei oikein voi olla oikeassa tai väärässä. Nythän kyse on siitä, miten reagoimme huiputtajiin ja manipuloijiin. Miettinen tuolla esitti Sveitsin vihamielistä tekoa, sinä taas Kiinan. Jos me hyväksymme petkuttamisen esimerkiksi käymällä kauppaa Kiinan ja/tai Sveitsin kanssa niin ketä me oikeastaan voimme syyttää?

Niin, ja näkemyksesi oli vieläpä hyvin perusteltua. Olkoon se sitten vaikka "väärä" jonkun mielestä. Minusta olet enempikin oikeassa.

Jukka Korhonen

Niinpä.
Oma kelluva valuutta olisi kaikkein paras.

Mikä ihmeen hinku Soinilla on jatkaa yhteisvaluutassa, siinä menee se Soininkin perään kuuluttama taloudellinen itsenäisyys.

Mutta sitä minä IHMETTELEN, että mistä Soini on saanut päähänsä, että muut Pohjoismaat olisivat luopumassa omista valuutoistaan? Sama asia kuin uskoisi joulupukkiin:
"Pohjoiseen [euroon] kuuluisivat Saksa, Hollanti, Baltia ja Pohjoismaat, Soini sanoo lehdelle."

Käyttäjän kallepahajoki kuva
Kalle Pahajoki

Onkohan tässä puhuttu mitä sylki suuhun tuo? Tanskahan on europrojektissa jollain asteella mukana, Islantikin on kai euroon pyrkimässä, mutta ei ole nähtävissä että pohjoismaat minään suurena kokonaisuutena olisivat pohjoiseuroon pyrkimässä. Baltiastakin vain viro taitaa olla eurokelpoinen?

Käyttäjän kallepahajoki kuva
Kalle Pahajoki

Ilmeisesti Soini on kuitenkin sanonut:

"Jos kansalliseen valuut­taan ei voi palata, kahtiajako on toiseksi paras ratkaisu. Huonoin on nykytilanne"

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Kansallisiin (kelluviin) valuuttoihin palaaminen on minusta enempikin esitetyistä vaihtoehdoista ainoa toimiva. Loput ovat kestämättömiä, joten niiden ranking-listalle laittaminen sinänsä hiusten halkomista.

Pidän kahden euron linjaa kyllä itse tuhoisampana kuin nykytouhua.

Peter Hallberg

Kahtiajakoa voi olla eräs mahdollinen lopputulos. Ei kuitenkaan sellainen kahtiajako, jossa Ranska ja Saksa sijoittuisivat eri leireihin. Näin siksi, että näiden kahden "suurvallan" sitominen keskinäiseen taloudelliseen yhteistyöhön on koko Eurooppaprojektin ydin. Haaveilut jostain pohjoisten valtioiden uudesta Hansa-liitosta ovat vailla realismia. Jos uusia murtumia syntyy, ne tapahtuvat heikompien valtioiden irtoamisella. Euro on vain osittain talouspolitiikkaa.

Petri Kivikangas

"Euro on vain osittain talouspolitiikkaa."

Nimenomaan tämä on se ongelma - rahaliitolla yritetään saavuttaa asioita, jotka eivät ole pelkällä rahaliitolla saavutettavissa.

Toimituksen poiminnat